Musta tuntuu oikeasti että olen vitun paska ihminen.
Miksi mulle käy näin, miksi kaksi ihmistä. Musta tuntuu että kaikkia mun läheisiä sattuu,ja vaikka tiedän että oikeasti se ei ole mun syy, mut silti musta tuntuu siltä.
Ensin Amppu lähettää keskiviikkona viestin, että on joutunu onnettomuuteen ja on sairaalassa.
Olin ihan kauhuissani, en vaan pystyny olla ajattelematta, että jos kaikista pahin tapahtuu.
Mulla on aina ollu sellanen tunne, että jos joutuu sairaalaan, niin sieltä ei koskaan tule enää ulos. Melkein kaks päivää pelkäsin ja vaikka Amppu tekstas mun kanssa, niin ennen ennenku se sano olevansa kotona, en voinu olla rauhassa. Nyt kun se tänään lähetti viestin että on menossa kotiin niin pystyin rauhottumaan.
Sitten meni ehkä nelisen tuntia ja mulle soitettiin. Sitä puhelua en olis halunnu koskaan saada.
Antaisin mitä vaan, että en olis vastannu siihen. Olisin vaan tietämätön, niin kaikki olis hyvin.
Olisin ilonen.
Mutta mä vastasin, tottakai.
Ja yks ainut lause jäi pyörimään mun päähän, enkä saa sitä pois vaikka kuinka haluan. En vaan voi mitään. Mun aivot löi tyhjää ja odotin vaan että se puhelu loppuis.
"Iikka on päättäny päivänsä itse"
Mitä tossa vaiheessa voi ajatella?
Miksi mulle käy näin, miksi kaksi ihmistä. Musta tuntuu että kaikkia mun läheisiä sattuu,ja vaikka tiedän että oikeasti se ei ole mun syy, mut silti musta tuntuu siltä.
Ensin Amppu lähettää keskiviikkona viestin, että on joutunu onnettomuuteen ja on sairaalassa.
Olin ihan kauhuissani, en vaan pystyny olla ajattelematta, että jos kaikista pahin tapahtuu.
Mulla on aina ollu sellanen tunne, että jos joutuu sairaalaan, niin sieltä ei koskaan tule enää ulos. Melkein kaks päivää pelkäsin ja vaikka Amppu tekstas mun kanssa, niin ennen ennenku se sano olevansa kotona, en voinu olla rauhassa. Nyt kun se tänään lähetti viestin että on menossa kotiin niin pystyin rauhottumaan.
Sitten meni ehkä nelisen tuntia ja mulle soitettiin. Sitä puhelua en olis halunnu koskaan saada.
Antaisin mitä vaan, että en olis vastannu siihen. Olisin vaan tietämätön, niin kaikki olis hyvin.
Olisin ilonen.
Mutta mä vastasin, tottakai.
Ja yks ainut lause jäi pyörimään mun päähän, enkä saa sitä pois vaikka kuinka haluan. En vaan voi mitään. Mun aivot löi tyhjää ja odotin vaan että se puhelu loppuis.
"Iikka on päättäny päivänsä itse"
Mitä tossa vaiheessa voi ajatella?
vaikka tää on maailman paskamaisin lause , niin sanon sen silti ; mä tiedän ihan täsmälleen ton fiiliksen.
VastaaPoistaMilla päätti päivänsä itse ensi kuussa 5 kk sitten . Millan äiti soitti mulle ja aloin vain itkemään. Mä en osannut ajatella mitään. Mä en osannut tehdä mitään. Ja musta tuli senkin takia tunteettomampi kuin mitä olisin Millan kanssa.
Se oli mun paras ystäväni , jätti kirjeenkin jälkeensä jossa koitti selitellä ettei se jaksanut. Ja mä haluan ajatella että sillä on paremmin siellä missä se onkaan nyt.
Voimia kulta , tosta ei saata koskaan toipua mutta puhuminen ja kirjoittaminen voi auttaa ♥
kiitos mä yritän mut musta tuntuu vaan niin helvetin pahalta. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä.
VastaaPoistaMä en tiedä miten jaksan, jos jotain tollasta vielä tapahtuu.
Mä oon menettäny jo kaks ihmistä mun elämästä liian lopullisesti.